*

Juha-Matti Hämäläinen Ajatellaan ihan itse.

Kiina ja meidän luulomme

  • Valtaa on ja sitä käytetään eikä vain diskuteerata.
    Valtaa on ja sitä käytetään eikä vain diskuteerata.
Kiinan johto on vakiintunut vuosiksi eteenpäin. Xi Jinping ja hänen esikuntansa johtavat 2,5 kertaa EUn kokoista populaatiota ilman epäröinnin häivää. Meillä on Euroopassa hyvin skitso suhtautuminen Kiinaan. Nautimme sen edullisesta tuotannosta ja moitimme maan demokratiaa. Itseasiassa meillä ei edes tunneta mikä on Kiinan malli vaan sitä yritetään aina ymmärtää läntisillä ismeillä ja termeillä. Se on virhe. Kiinan hallinto, kulttuuri ja logiikka on aivan toinen. Kiinassa ei ole koskaan pyritty demokratiaan. Sitä ei nähdä minään tavoitteena, koska demokratia ei toimi. Se diskuteeraa vain. Kiina pysyy kasassa vain kovalla kurilla, keskusjohdolla ja talouskasvulla. Kiina ei edusta mitään talouden ismiä. Maassa on osittain sovellettu markkinatalous, jolla varmistetaan se, että tuotteet ovat haluttavia. Maassa on verinen kilpailu kaikesta alkaen opintopaikoista aina hyviin työpaikkoihin. Kulttuuriin kuuluu kova työnteko ja heikko sosiaaliturva. Näiden lisäksi huolenpito omasta suvusta ja vanhojen kunnioitus. Kiinalaisen yhteiskunnan suuria huolenaiheita eivät ole vähemmistöt tai sateenkaariliitot. Yksilö on Kiinassa yhteisöä varten eikä toisinpäin. Itsensä voimakasta korostamista pidetään mauttomana ja typeränä, sama kuka olet tai mitä saavuttanut. Kiinalaisten tapa yhdistää pragmaattisesti mitä tahansa oppeja ja kokemuksia tai uutta ja vanhaa on maan menestyksen salaisuus. Kiina on mm osoittanut, että valtion omistamat yhtiöt voivat olla tehokkaita, kannattavia ja tuottaa korkeaa laatua ilman yhtään yksityistä omistajaa. Malli onkin peräisin Singaporesta, joka on puolisosialistinen talous. Kun Kiinan ja Singaporen kehitystä katsoo niin EU tuntuu täysin jälkeenjääneeltä yhteisöltä heikon johdon, heikon kasvun, heikon työllisyyden ja eripuraisuuden takia. Olemme möhlineet erinomaiset lähtökohtamme. Meillä vain diskuteerataan. Työt jäävät tekemättä. Poliittinen korruptio vain palkitaan kovapalkkaisilla viroilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Yksilö on Kiinassa yhteisöä varten eikä toisinpäin. Itsensä voimakasta korostamista pidetään mauttomana ja typeränä, sama kuka olet tai mitä saavuttanut."

Allekirjoitan melko varauksettomasti blogitekstisi muilta osin kuin tuon siteeraamani otteen kohdalta.

Sen osalta allekirjoitan sen tietyin varauksin.

Kiinan moderni urbanisoituminen yhdistettynä monien vuosikymmenten aikana harjoitettuun yhden lapsen politiikkaan sekä elintason ja tuloerojen kasvuun on tuonut mukanaan hyvinkin itsekeskeisten nuorten kaupunkilaisten luokan. Siihen ryhmään kuuluvat yksilöt, ja heitä on todella paljon, tavoittelevat nimenomaan henkilökohtaista karriääriä ja lisää rahaa, josta on tullut eräänlainen epäjumala.

Nuoren koulutetun väestön suhtautuminen liki lukutaidottomiin maalaisiin on halveksuvaa ja piittaamatonta. Menestyvät rikastuneet yrittäjät eivät epäröi ottaa miljoonansa keinoja kaihtamatta kenen selkänahasta hyvänsä.

Lisäksi voi sanoa, että verrattuna japanilaisiin kiinalaiset ovat hyvinkin tunnevaltaisia ja valmiita riitelemään keskenään äänekkäästi julkisillakin paikoilla. Japanilainen hillitty introverttius ei ole leimaa-antavaa kiinalaiselle yhteiskunnalle.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

En moiti korjauksiasi. Juuri mainitsemasi ilmiöt eivät oikeastaan ole kiinalaista alkuperää lainkaan. Kasvava itsekkyyden malli on peräisin nuorilla lännestä, erityisesti Jenkeistä, jossa ei ole vuosikymmeniin nähty moitittavaa edes äärimmäisessä ahneudessa.

Etelä-Korea on outo yhdistelmä tätä kaikkea. Aasialaisuutta yleensä, japanilaista henkeä ja amerikkalaisuutta huvittavasti apinoituna.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, jätin myös mainitsematta, että Kiinassa ei todellakaan kätketä rikkautta vakan alle, vaan sillä ökyillään niin paljon kuin vain pystytään. Linee totta, että kiinalainen kulttuuri ei ole alun alkaen ollut tällainen, vaan yhteiskunnan kehittyminen ja sosiaalisten erojen kasvu on tuonut mukanaan jonkinlaisen murrostilanteen, jossa vanhoja normeja ei kaikessa enää ole olemassa seurattavina.

Eteläkorealaisten ilmeet ja kehon kieli on mielestäni todella lähellä japanilaista, kunnioitusta osoittavine kumarteluineen. Eron huomaa sitten siinä vaiheessa, kun korealaiset alkavat ryypätä. Japanilaisethan muuttuvat ensin eloisiksi ja sammahtavat sitten rauhallisesti nuokkumaan pöydän ääreen. Korealaisille puolestaan on yllättävän yleistä miltei suomalaismallinen aggresiivisuus eivätkä humalaisten väliset nyrkkitappelutkaan ole siellä harvinaisia.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #3

Viina vapauttaa aasialaisenkin kielenkannat. Olen kahteen kertaan vuokrannut kotini Korean lähetystön lähetystösihteerille asuessani itse muualla maailmalla. Kotiin tulleet pienet vauriot käsiteltiin japanilaisessa ravintolassa syöden ja ryypäten. Läsnä oli myös lähetystön korealainen juristi. Vasta illan päätteeksi otettiin esille tekemäni Excel, jossa vaatimattomat korjausvaateeni. Homma käytiin läpi niin, ettei kumpikaan menettänyt kasvojaan. Jäi mukava mieli kaikille.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Kiinalaisten tapa yhdistää pragmaattisesti mitä tahansa oppeja
ja kokemuksia tai uutta ja vanhaa on maan menestyksen salaisuus."

'Mitä-tahansa-oppeina' Kiinan jättimäinen valtioapparaatti ei sulata toisinajattelijoiden näkemyksiä ainakaan, jos heillä on kansallisia tai uskonnollisia erityisharrastuksia.

Esimerkkeinä ahdistetuista ja jopa vainotuista kansanosista mainittakoon uiguurit ja myös kristityt, joista jälkimmäinen ryhmä on eurooppalaisellekin sivistykselle kohtuullisen keskeinen merkitykseltään.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002925065.html

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiinassa vallitsee kyllä uskonnon vapaus ja esimerkiksi Shanghaissa on kymmenittäin kristillisiä kirkkoja ristit katoillaan. Jotkut paikallisviranomaiset joissain kaupungeissa saattavat laatia omia ohjeistuksiaan uskonnollisia symboleja koskien, mutta mihinkään varsinaiseen diskriminointiin kyllä harvoin törmää.

Niin ikään uigurit ovat pääasiassa muslimeja ja kyllä hekin saavat avoimesti uskontonsa pitää esillä.

Sen sijaan Kiina reagoi voimakkaasti separatistisiin liikkeisiin, koska Kiinan poliittiseen järjestelmään kuuluu vahva keskusvalta ja yksipuoluejärjestelmä. Nämä ovat asioita, joista ei tingitä. Yksipuoluejärjestelmän puitteissa voi kyllä ajaa vapaasti millaisia aatoksia hyvänsä esimerkiksi talouspolitiikasta tai ilmaista mielipiteitään hallituksen päätöksistä j.n.e.

Tuo "toisinajattelijat" on sellainen ilmiö, joka tunnetaan paljon paremmin Kiinan ulkopuolella. Kymmenen vuotta Kiinassa asuneena en itse törmännyt kehenkään toisinajattelijaan siinä mielessä, että hän olisi tuntenut jotain arastelua ilmaista mielipiteitään. Jos jotain on ollut, niin pikemminkin jonkinlaista kissa- ja hiirileikkiä, kuten eräällä kolleegallani, joka oli asentanut satelliittiantennin parvekkeelleen ja katsoi joitain suurelta yleisöltä kiellettyjä ulkomaisia lähetyksiä. Hän kertoi, että kerran muutamassa kuukaudessa poliisi on käynyt kotona katkaisemassa piuhat, mutta hän on liittänyt ne aina uudelleen poliisien lähdettyä.

Max Jussila

"A nation, once divided, must be united".

The Three Kingdoms

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Erinomainen vertailu ja analyysi ihmiseltä, joka on hyvin perillä lännen ja Kiinan järjestelmistä. Tämä kuuluisi mielestäni koulujen opetusohjelmaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset