Mitä ns. demokratia tuottaa
Katsoin tässä eilen puolentoista miljoonan muun tavoin presidenttiehdokkaiden vaalitenttiä. Se oli niin tylsä ja heikosti moderoitu sekä manipuloivan puolueellinen, että ajatukseni menivät muualle. Mietin demokratiamme merkitystä ja sen tuloksia.
Onko tämä äänestäminen pienten ryhmien eli puolueiden valitsemista presidentti- tai eduskuntaehdokkaista ollenkaan tärkeää. Luin eilen myös keskustelupalstaa, jossa Kekkonen haukuttiin demokratian häpeätahraksi, vaikka Kekkonen oli tuolloin ainut demokraattisesti valittu poliitikkomme. Mutta mitä teemme ns. demokratialla, joka tuottaa todistetusti niin heikkoja tuloksia ja päätöksiä kuin Suomessa. Itsevaltainen Kekkonen toimi johdonmukaisesti kansan hyväksi enemmän kuin hallitukset hänen jälkeensä. Hän otti jopa työttömyyden tosissaan. Kumpi on tärkeämpää, hyvät tulokset kansan kannalta vai tämä ns. demokratia? Milloin alamme vaatimaan tuloksia pelkän äänioikeuden sijaan.
Platon: ”Demokratian heikkous on riitelevät puolueet” ja tuota sekametelisoppaa hämmentämässä on vielä neljäs valtiomahti media eli julkinen sana ja viideskin eli korporaatiot/etujärjestöt. Ei ihme, ettei politiikan eli maan asioiden hoito ja sen tulos ole koskaan paras mahdollinen erilaisten intressien ja aatteiden kilpajuoksussa ja ristiriidoissa. Mutta mikä olisi parempi järjestelmä kompromisseineen ja konsensuksineen ja yhteiskuntasopimuksineen?
Poukkoilun politiikka intresseistä toiseen vaihtelee eduskunnan kokoonpanon ja hallitusvallan mukaan edustuksellisessa demokratiassa ja sen parlamentarismissa. Populismin vaara on aina ilmeinen ääniä kalastettaessa.
Politiikan teko on kaupankäyntiä ja äänestäjien kosiskelua. Onko liika vaalikeskeinen puoluepoliittinen ajattelu yhteiskuntaa kalvava syöpä?
Tällöin tärkeimmäksi ei muodostukaan valtion etu, vaan tiettyjen puolueiden ja niiden ehdokkaiden oma etu. Maan etu jää pahasti paitsioon. Onko se oikein?
Kuitenkin juridiikassa sanotaan, että yksityisen edun tulee väistyä julkisen edun tieltä. Turmeleeko poliittinen puolue-/yksilöpeli valtion edut?
Ilmoita asiaton viesti
Kompromisseja on kahta lajia hyviä ja surkeita. Hyvä kompromissi hyödyttää melkein kaikkia, surkea ei juuri ketään. Voimme helposti päätellä mitä lajia Suomen poliittiset kompromissit ovat olleet ja miksi.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratia ei ole mielestäni mikään itseisarvo.
Valtion kutistaminen minimiin ja ammattilaisten hoidettavaksi voisi tuoda paljon parempia tuloksia ihmisten elämän kannalta katsottuna. Valtion ei tarvitse (eikä pidä) puuttua kaikkeen mahdolliseen ja ydintehtävät hoituisivat paljon paremmin mikäli puoluepoliittinen peli ja poliitikot eivät vääntäisi asioita mutkalle.
Ilmoita asiaton viesti
Olen yhä enemmän taipuvainen ajattelemaan samoin. Kaikki näyttö reaalimaailmasta viittaa tähän suuntaan. Asiaa tulisi kokeilla vaiheittain suoran henkilövaalin kautta ohittaen täysin puolueet.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtion kutistaminen minimiin ja ammattilaisten hoidettavaksi…”
Siis keiden hoidettavaksi? Kuka nämä ”ammattilaiset” valitsisi, ja miten heistä pääsisi eroon? Siis he itsekö itsensä valitsisivat, ja millä perusteella, jos saa kysyä?
Eivätkö nämä juuri, Niinistö, Vanhanen, Zchyzchkowicth (?)ja kumppanit ole ”ammattilaisia” – ainakin pystyvät naruttamaan ”harrastelijapoliitikko” Sipilää noin niin kuin litran kurpitsaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Poliitikko” ei ole ammatti eikä minkään sortin ansioitumisen tunnustus.
Palvelut ja henkilöt pitäisi kilpailuttaa/hakea aivan samoin kuin normaalissakin elämässä. Eroon pääseminen on yksinkertaista; puretaan sopimus kun on saatu parempi toimija tilalle.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin tulisi toimia. Nyt edustuksellinen demokratia ei tätä mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Itse arvostan Sveitsin demokratiaa jossa äänestäjien mielipiteellä on oikeaa merkitystä. Suomessa asioista päättää muutama puoluepamppu, kansanedustajat ovat napinpainajia.
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsin systeemistä harvoin täällä mediassamme kerrotaan. Syyn voi arvata.
Ilmoita asiaton viesti