Huhtasaaren vaalituloksen helppo tulkinta
Markku Huusko ja moni muu ihmetteli Laura Huhtasaaren vaalituloksen mysteeriä. Laura sai hyvän vaalituloksen verrattuna moneen politiikan konkariin. Mutta miksi hänen vaalikonetuloksensa olivat vielä huimasti parempia? Vastaus on hyvin yksinkertainen.
Huhtasasren poliittiset ajatukset saivat tuon suurimman kannatuksen vaalikoneissa. Suomen kansan enemmistö kannattaa niitä. Mutta henkilö paitsi mustamaalattiin, niin hän oli myös liian kokematon otettavaksi vakavasti presidenttiehdokkaana.
Suomalaiset haluavat säilyttää maan itsenäisyyden. Se tarkoittaa liittovaltiokehityksen vastustamista ja itsenäistä päätöksentekoa maahanmuuttajien määrästä ja laadusta millään tavoin alistumatta EUn määräyksiin kuten nyt. Emme myöskään halua Suomen rajoille EUn ulkopuolisia sotahulluja joukkoja aseineen. Laura näki tämän kaiken hyvin.
Lauralta hieno kampanja. Perusuomalaiset pärjäsivät hyvin vaikka toivoin parempaa ja samalla meillä oli tosi hyvä henki päällä.
Tästä hyvä jatkaa
Istuvaa presidenttiä on vaikea voittaa. Jos joku haluaa verrata Soinin tulokseen2012, vaalit on erilaiset aina ja ei voi verrata, mutta jos kuitenkin vertaa, niin
voittiko vasemmiston äänimäärän?
Oliko istuva presidentti mukana?
Voittiko keskustan?
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa kuitenkin muistaa nyt kovimmassa kiimassa, että kansan valtava enemmistö ei kannata Huhtasaaren linjaa.
Ihan vaan pikku muistutus, ettei mee hehkutus yli 🙂
Ilmoita asiaton viesti
äläs nyt höpsi, vaalikoneidenkin perusteella kannattaa,
mutta ne teesit jotka nostivat hänet niissä ylivoimaiseksi ykköseksi, eivät keskimäärin ole ykkösiä kansalaisten prioriteettilistalla presidenttiä valitessa.
on vaarallista uhkapeliä sivuuttaa tuo asia, merkittävää kansanosaa halveksimalla ja ”turvat tukkoon natsit – suomi on koko maailman sosiaalitoimisto” ajattelulla mainitut asiat voivat aika rivakastikin nousta ykköseksi.
näinhän on jo käynyt monessa euroopan maassa, Ruotsissakin tuota vastaan änkyröinti on johtamassa siihen, että maahanmuuttokriittinen siipi joutuu jonain päivänä muodostamaan enemmistöhallituksen yksin, viimeksi näin kävi itävallassa ja maahanmuuttopolitiikkaan ei saatu kaikkia tyydyttävää kompromissia, vaan se teki täyskäännöksen.
Ilmoita asiaton viesti
No tämä on se suomalainen mysteeri jossa perussuomalaisten ajatuksia kannattaa suuri enemmistö kansasta mutta loppupeleissä silti vain kolmasosa tai alle on tähän asti äänestänyt itse puoluetta, vaalikopilla silti tukeudutaan tuttuun ja turvalliseen, joskos se sittenkin tulisi järkiinsä, mutta ei, eihän se tule ja kansa on tyytymätön ja äänestysprosentit laskevat. Miksi sitten meille täällä aina näin käy? Kaksi helppoa selitystä ainakin, perussuomalaisten loputon demonisointi medioissa ja Suomen kansan luonne.
Ilmoita asiaton viesti
Niin tai sitten ihan oikeesti se, että äänestäjät haluavat olla Euroopan kehityksessä mukana, eivät näe kauheana mörkönä islamia ja maahanmuuttoa jne.
Joskus se yksinkertaisin selitys voikin olla totta.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sinä trollaat petteri ritala? Suomalaisten asenteista maahanmuuttoon on tehty riittävästi tutkimuksia, ja enemmistö suomalaisista haluaa kireämpää maahanmuuttopolitiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Siltä näyttää juu, vaalituloksen perusteella.
Ei saatu Suomee takas 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tämä vaalitulos antoi myös osviittaa suuntaan, jossa suomalaiset ilmaisivat luottamuksensa EU:n ja Rahaliiton suuntaan ja samalla oudoksuvansa NATO:n jäsennyyttä – näin ulkopolitiikan päälinjoja tulkiten.
Änkyröille ja Eurooppa-vastaisille Huhtasaarelle ja Väyryselle jäi kovin vähän kannatusta ( yht. 13,1 % ) ja uskottavuutta tämän vaalituloksen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Tulkinta, jota on vaikea muuksi muuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Asia on juuri näin, selvin numeroin tuli ilmaistuksi äänestäjien mielipiteet.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olin varma, että Huhtasaari ja Väyrynen kampaavat yhdessä vähintään 25 prosenttia äänistä. Mutta minua onkin aina ollut helppo huijata, minä haluan uskoa trollaukseen täällä Puheenvuorossakin.
Huhtasaareen ja Väyryseen sopii kelpo suomalainen sanonta: paljon melua tyhjästä.
Ilmoita asiaton viesti
Huhtasaari pärjäsi erinomaisesti, kyllä hänestä hyvä ja edustava presidentti vielä tulee, kunhan kokemusta kertyy, näkihän sen kuinka nopeasti hän kehittyi koko vaaliprosessin aikana.
Ei Niinistöäkään ekalla yrittämällä valittu 2006, vaikka oli rutkasti kokemusta takana, pari ministeripestiäkin. Konkareihin, kuten Väyryseen ja Niinistöön verrattuna Laura on ilmiömäinen poliittinen lahjakkuus ja loistava poliittinen ura edessä, kunhan ei myy sieluansa ja Suomen kansaa globaalille rahamafialle kuten Niinistö teki.
Ilmoita asiaton viesti
Vaalituloksen tulkinnan helpoin virhe sisältyy siihen lähtökohtaiseen jäsennykseen jossa jokaisen ehdokkaan kuvitellaan edustavan jotain aatesuuntaa tai mielipidettä. Tuo Huuskon asettama kysymys sisältää tämän lähtökohtavirheen.
Itse asiassa Niinistö ei edusta mitään mielipidettä, vaan täysin päinvastoin: hän luovii mielipiteiden välillä, kallistellen yhdessä yhteydessä vähän sinne, toisessa tänne. Kun hän voittaa vaalit ylivoimaisella äänten enemmistöllä, se ei suinkaan tarkoita sitä että mikään mielipidesuunta olisi voittanut.
Niinistö edustaa suomalaisessa politiikassa kansansuosikeille ominaista joviaalia ”kultaisen keskitien” politiikkaa, jollaiselle meillä varsinkin sodan jälkeen on ollut luontainen tilaus. Kärjistyvien konfliktien välttely oli pohjimmainen vire Paasikiven linjassa — ja ne jotka eivät uskaltaneet lähteä hänen rakentamiensa luottamussuhteiden mukaan, kuten surullisenkuuluisa Tuure Junnila, käpertyivät loppuelämäkseen kaikenlaisen kompromissipolitiikan kitkeriksi kriitikoiksi.
Kekkosen omat kokemukset vakuuttivat hänet ääripolitiikan tuhoisuudesta, ja hänen päämääränsä kahtiajakautuvan kansan eheyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi merkitsi juurikin tuon keskilinjan korostamista. Kun hänen niskaansa kaadetaan nyt äärimielipiteillä myrkytettyä likavetta, sorrutaan alkeelliseen historialliseen anakronismiin.
Koivisto oli fundeeraaja joka ei tosiasiassa osannut fundeerata ja hajoitti Kekkosen perinnön alle kymmenessä vuodessa. Hänen jälkeensä meillä oli vielä pari punakuplaa edustavaa idealistipresidenttiä. Varsinaisesti sitten Niinistö palautti joviaalin ”tolkun politiikan” takaisin.
Kun Niinistö voittaa vaalit, mikään mielipidelinja ei siis voita. Aivan päinvastoin: vaalit voitti nimenomaan mielipiteettömyys. Jos mielipiteiden suosituimmuutta halutaan tarkastella, se tarkastelu on tehtävä jättämällä Niinistö kokonaan pois kuvasta.
Ja tässä tarkastelussa suhteessa edellisiin vaaleihin on tapahtunut selvä trendien muutos. Niin vihreä kupla kuin varsinkin punainen kupla ovat romahtaneet — Haavisto-ilmiö on puksahtanut tyhjää, ja vasemmistoidealistit jäivät äärimarginaaliin yhdessä Nato-intoilijan kanssa.
Ja nouseva trendi on todellakin tuo mitä Huhtasaari aivan oikein julisti: EU-vastaisuudesta ja maahanmuuttokriittisyydestä on tulossa uusi normaali. Tämän linjan äänet jakautuivat nyt Huhtasaarelle ja Väyryselle. Nouseva trendi näkyy myös laajemmin Euroopassa, ja kasvavat kansainvaellukset tulevat realisoimaan tämän kriittisyyden yhä vahvemmaksi. Ne jotka tulkitsevat tämän trendin jonkinlaisena ”paluuna menneisyyteen” eivät ole seuranneet edelläkäyviä älyllisiä virtauksia.
Syksyllä 2015 Niinistön reaktio ”turvapaikanhakijoiden” vyöryyn oli kärjekkäämpi. ”Eurooppa ei enää kestä”, hän sanoi. Tämä tolkullinen varauksellisuus on edelleenkin hänellä tallella — enkä ole ollenkaan sitä mieltä, että hänet voitaisiin muitta mutkitta sijoittaa monikulttuuri-idealistien lokeroon. Parhaassa tapauksessa hän jopa ymmärtää, että hänen laaja kannatuksensa perustuu myös niiden — siis sen enemmistön — äänille, jotka vaalikonevastauksissa päätyivät kannattamaan Huhtasaaren arvoja.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä siitä, että Koivisto tuhosi Kekkosen perinnön kymmenessä vuodessa.
Kun Kekkonen keskittyi kansan yhdistämiseen ja hyvinvoinnin kehittämiseen ja piti tiukasti vuorineuvokset kurissa ja Kokoomuksen poissa hallituksesta kahdenkymmenen vuoden ajan, Suomesta tuli ilmiö – Pohjolan Japani joka ohitti Ruotsinkin hyvinvointivaltion mittareilla mitattuna 80-luvulla, niin Koiviston kaudella rahamarkkinat vapautettiin finanssikeinottelijoille.
Seurasi pankkikriisi ja Koiviston päätös liikepankkien (huom. säästöpankit tapettiin) pelastamisesta johti kansan eriarvoistumisen tielle ja asteittaiseen paluuseen luokkayhteiskuntaan. Syntyi sellainen käsite kuin periytyvä työttömyys. Pankkikriisin hoidolla oli kauaskantoiset seuraukset joista Suomen yritysmaailma ja velalliset eivät ole toipuneet vieläkään. Nehän tappoivat 65.000 täysin toimivaa pk-yritystä ja tuhosivat tuhansien asuntosäästäjien elämän, Niinistö oli tätä kurimusta hoitamassa valtiovarainministerinä Lipposen hallituksessa.
Toki ymmärrän, että hän vain ”totteli käskyjä”, mutta sen verran moraalista selkärankaa olisi voinut olla, että olisi edes presidentiksi tultuaan vaikuttanut Koiviston konklaavin pöytäkirjojen julkistamiseen tehdäkseen uhreille edes jonkinlaista oikeutta, sen sijaan hän totesi uhreille, ettei kannata ryhtyä yrittäjäksi jos ei osaa ottaa riskiä!
Mitä tulee ulkopolitiikan hoitoon, Niinistö on päällisin puolin hoitanut suhteet kohtuullisesti niin itään kuin länteen, mutta kulissien takana hoitanut Naton kanssa isäntämaasopimuksen perustuslain vastaisesti viemättä asiaa eduskunnan käsittelyyn. Muuten, joo, vaalit voitti Niinistön mielipiteettömyys ja tietenkin asema istuvana pressana.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto palautti Suomeen länsimaisen parlamentarismin jonka Kekkonen Kremlin avulla oli tuhonnut.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta miksi hänen vaalikonetuloksensa olivat vielä huimasti parempia?”
Mielikuvilla on merkitystä. Halonen oli muumimamma, Sauli Niinistö on muumipappa. Suomalaiset haluavat maan johtoon muumeja. Tämä on mielikuva, joka vastaa suomalaisten näkemystä Hyvästä Johtajasta.
PS:n pitäisi saada ehdokas, joka pystyy muuttamaan mielikuvia puolueesta.
Eli siksi ihmiset edelleen äänestävät eri tavalla, kuin mitä vaalikoneet ennustaisivat.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistöhän ei ole mitenkään Nato -vastainen. Näihin vaaleihin hän otti pragmaattisen neutraalin julkiasenteen; tuskinpa hän päivänpolitiikkaan enää palaa alkavan presidenttikautensa jälkeen. Hän on ollut helppo äänestettävä suomalaisille sopivien konservatiivisten arvojensa ja epäpoliittisuutensa takia. Sitä hän myös painotti itse lopullisessa valinnassaan olla puoluepoliittisesti sitoutumaton presidenttiehdokas. Monet muut ehdokkaat kävivät poliittista kisaa toisiaan vastaan. Siinä mielessä voikin ennustaa, että tämä näytelmä oli vain harjoitusta tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Maahanmuuttokriittisyys on nouseva trendi, etenkin ajassa jossa suomalainen työtön on ajautunut kasvavien sosiaalisten menojen syntipukiksi ja yhteiskunnalliseksi taakaksi. Eu-kriittisyys edellyttää jo syvempää osaamista. Presidentinvaaleissa ei pyritty näitä ongelmia ratkaisemaan, vaikka osa ehdokkaista aiheilla ratsastikin. Ilmeisesti suurin osa suomalaisista ymmärtää presidentin ulkopoliittisen roolin ja vaikuttamismahdollisuudet. Ja suurin osa totesi Niinistön onnistuneen roolissaan riittävän hyvin.
Ilmoita asiaton viesti