Juha-Matti Hämäläinen Ajatellaan ihan itse.

Suomi Euroopan ytimessä 76 vuotta sitten

  • Suomi Euroopan ytimessä.
    Suomi Euroopan ytimessä.
Lähipäivinä tulee kuluneeksi 76 vuotta eräästä tärkeästä tapahtumasta Saksassa, jossa Suomi oli Euroopan ytimessä. Tapahtumasta uutisoi ylpeänä Suomen lehdistö kuten viime vuosina on uutisoitu Kataisen, Stubbin, Sipilän tai Niinistön vierailuista Euroopan komentokeskuksessa. Hesari kirjoitti puolestamme, että tapahtuma lankeaa luonnostaan ja sille antaa arvoa koko Suomen kansa. Uutisoinnissa todetaan, että valtiotapaamisessa valtakunnan kanslerin persoona täydentää kuvaamme mahtavasta Saksasta. Uusi Suomi kirjoitti Suomen ja Saksan tapaamisen kuvastavan toisiinsa sidottujen kansojemme raudanlujalla päättäväisyydellä ainiaaksi kansoillemme hankkimaamme vapautta. Tapaamisessa oli läsnä koko Saksan ylin johto. Kolme vuotta myöhemmin näistä saksalaisista isännistä pääjoukko oli joko hirtetty sotarikoksista tai tehnyt itsemurhan. Suomalainen kunniavieras oli Mannerheim saattajinaan useampi suomalainen upseeri. He tapasivat Hitlerin, Göringin ja Himmlerin kymmenien muiden kriminaalien ohella tietäen jo hyvin heidän olevan kriminaaleja. Olisiko tällaisessa täydellisessä sokeudessa jotain yhteistä nykypäivän Suomeen ja Eurooppaan, joissa totuutta muunnellaan tai peitetään tarpeen mukaan? Ja onko valtamedia edelleen kykenevä olemaan valemedia? Onko meillä mitään syytä sokeasti luottaa siihen mitä meille kerrotaan poliittisesti korrektina totuutena? Enpä usko, että on. Mikään ei ole muuttunut tässä suhteessa. Katso uutisfilmi itse: https://m.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Suomi on takinkäännön maa. Kun Ruotsi oli suurvalta, olimme ylpeästi ruotsalaisia. Venäjä vahvistui, meistä tuli uskollisia tsaarin alamaisia; armeijamme lähti kurmoottamaan puolalaisia, kun nämä uskalsivat kapinoida. Sitten Venäjä romahti ja hakeuduimme Saksan alusmaaksi. Sitten oli pakko olla itsenäinen, mutta Stalinin pelossa meistä tulikin yllättäen arjalaisia.

Kekkonen oli Takinkääntäjä I. Sodan aikana suitsutti natseja, mutta sitten ääni kellossa muuttui.

Nyt ollaan EU:n kovassa ytimessä, ja tehdään niin, kuin Merkel määräilee.

Juha Hämäläinen

#1. Jotain tällaista on historiamme. Aina mennään sokeasti johonkin syteen tai saveen. Terve tasapainoinen harkinta puuttuu.

Kaikkiin ratkaisuihin liittyy hyviä ja huonoja puolia. Kun meillä on poliittinen päätös tehty niin ei ole enää kuin hyviä uutisia kertoa. Muut ovat populismia. Ihan sama onko kyse EUn jäsenyydestä, yhteistyöstä natsien kanssa tai sotesta.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Siellä sitä mennään samanlaisten roistojen ohjaamina. Juoppo-Juncker johtaa orkesteria ja "eurooppalaisia arvoja" tyrkytetään kuin Lebensraumia. Himmler nousi vaatimattomasta kanankasvattajasta SS-Reichsführeriksi ja vaatimaton ja lahjatonhan se on Katainenkin, Junckerin puudeli. Kieltämättä "kevään ja valon tuojassa" Reinhard Tristan Eugen Heydrichissa (SS-Obergruppenführer und General der Polizei) ja Cai-Göran Alexander Stubbissa on samaa kylmännihkeää karismaa.

Mutti-Merkel on yhtä kylmä kuin "Buchenwaldin narttu" Ilse Koch omille kansalaisilleen, kun väestöä vaihdetaan parempaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Heydrich oli sentään naistenmies ja tuplakihloissa, mikä johti potkuihin laivastosta.

Juha Hämäläinen

#2. Samaa fanaattisuutta esiintyy edelleen. Ja meillä pokataan yhtä syvään kuin kenraali Talvela Hitleriä. Säälittävää kumartelua samaan aikaan, kun on jo käsi myös lipassa. Siinä olisi vielä voinut samalla myös vielä niiata.

Mannerheim oli sen verran itsetietoinen kosmopoliitti ja aatelisherra, ettei tainnut ketään kumartaa missään. Selkä ei vain totellut. Tai ehkä Venäjän keisarin edessä taipui.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jopa melkoisen hyvän rinnastuksen nykypäivään avasit. Kieltämättä tosiasioita.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suomen kansa oli täydellisesti riippuvainen Saksan toimittamasta viljasta ja keinolannoitteista jo vuosina 1941-42. Ilman Saksan apua suomalaiset olisivat kärsineet ankarasta nälänhädästä.

Talvella 1941-42 ravinnonpuutteen kärki kohdistui neuvostoliittolaisiin sotavankeihin ja suomalaisiin mielisairaalapotilaisiin ja vammaisiin. Kuolleisuus oli erittäin korkealla tasolla. Sotavangeista kuoli joka kolmas .

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Ruokkivaa kättä ei ollut syytä purra.

P.S. Marsalkka Mannerheimille käytännössä pakollinen vastavierailu (Hitler kutsumatta Suomessa 4.6.1942) Saksaan oli poliittisesti vastenmielinen.

Juha Hämäläinen

#7. Kaikki tietävät miksi Mannerhein kävi Saksassa kesäkuussa 1942.

Mutta mietipä mistä kirjoitin. Aihe oli orjamainen käytös ja totuuden muuntelu nykypäivänä. Olemmeko Saksan tai EUn armoilla tänä päivänä. Kuolemmeko nälkään ilman EUta ja Saksan sanelupolitiikkaa.

Olemme menettäneet itsenäisyytemme pokkuroinnin takia. Ja olemme valmiita pimittämään ja valehtelemaan tämän kunniaksi ja poliittisen korrektiuden takia sekä voidaksemme näyttää kuinka lojaaleja olemme EUn ja Saksan hulluudelle finanssiasioissa ja massamuutossa.

Tosiasiouden tunnustaminen olisi viisauden alku Suomessa tänä päivänä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Blogikirjoituksessasi jatkosodan Suomen rinnastaminen nykyiseen Suomeen ei toimi. Asiaan liittyy liian monta problemaattista elementtiä, joista vähäisin ei ole tuolloin vallinnut sotatila ja nykyisin vallitseva rauha.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ilman mitään pakottavaa syytä Suomen poliittiset johtajat ovat vähitellen vieneet Suomen tilanteeseen, jossa päätösvalta omista asioistamme on ulkoistettu EU-koalitiolle.

Onko muutos pelkästään negatiivinen ja mahdollisesti peruuttamaton, sen aika näyttää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset